Turvallisuus luisteluretkillä

Suomen Retkiluistelijoiden koko turvallisuusohje löytyy pdf.-dokumenttina täältä suomeksi och här på svenska


Retkiluistelu on luonnonjäillä liikkumista, jolle on ominaista vaihtelevat, olosuhteista aiheutuvat riskit. Siksi turvallisuuden hallinta on keskeinen osa itse harrastusta. Turvallisuuden takaamiseksi käytössä on selkeät, riskien tunnistamiseen ja hallintaan perustuvat toimintamallit retkien suunnittelussa ja toteutuksessa. Toimintamallien käyttö varmistetaan jäsenten ja vetäjien koulutuksella. Turvallisuusasioista viestitään avoimesti. Suomen Retkiluistelijat edellyttää jokaisen jäsenensä sitoutumista turvalliseen toimintaan.

Turvasäännöt retkillä

1. Älä luistele yksin
2. Vetäjä johtaa, edelle ei luistele kukaan ilman eri käskyä
3. Älä tingi turvavälineistä
4. Pysy ryhmässä, älä sooloile
5. Älä ota riskejä
6. Opettele turvavälineiden käyttö jo etukäteen ja kehitä taitojasi retkillä
7. Muista että sinä itse vastaat turvallisuudestasi

Luistelun riskitekijöitä

Retkiluistelu ei ole vaarallinen laji, kunhan riskit tiedostetaan ja hallitaan. Veden varaan joutumisen lisäksi erilaiset kaatumiset aiheuttavat merkittävimmät lajinomaiset riskit.

Kaatumiset

Retkiluistimilla ei kaadu yhtä helposti kuin tavallisilla luistimilla. Kaatumisia kuitenkin tapahtuu luonnonjään yllätyksellisyyden vuoksi moninkin tavoin: luistimen terä voi tarttua halkeamaan tai kinostuneeseen lumeen tai jääkokkareeseen. Luistin voi upota pintajään pettäessä. Kaaduttaessa eteenpäin vahingoittumisalttiina ovat tyypillisesti polvet ja kyynärpäät. Tehokas suojautumistapa on käyttää rullaluistelussa käytettäviä polvi- ja kyynärsuojia. Luonnollinen tapa vähentää kaatumisia on harjoitella riittävän hyvä luistelutekniikka.

Kovassa vauhdissa tai luistimen tarttuessa halkeamaan tiukemmin voi seurauksena olla vauhdikkaampi kaatuminen kiertoliikkeineen. Tällöin polven vääntyminen, olkapäävammat ja päävammat ovat mahdollisia. Kypärän käyttö lisää turvallisuutta vaikeissa jääolosuhteissa.

Taaksepäin kaatumisiakin sattuu, mutta silloin reppu toimii hyvänä suojana. Tauoilla reppu ei kuitenkaan ole suojana, joten silloin on syytä liikkua liukkailla rantakallioilla erityisen varovaisesti ja sauvojen tukemana. Yleisesti kaatumisia sattuukin enemmän tauoilla kuin luisteltaessa.

Luistelussa käytetään paljon teräviä esineitä. Sauvat, naskalit ja itse luistimen terät saattavat olla vaaraksi itselle tai muille kaaduttaessa. Siksikin on syytä pitää riittävä etäisyys muihin luistelijoihin. Sauvottaessa kahdella sauvalla on opeteltava tekniikka, jossa sauvan kärkiä ei työnnön lopuksi huiskaista ilmaan.

Kylmettyminen ja paleltumat

Jäihin putoamisen riski ei yleisesti ole hukkuminen, vaan ruumiinlämmön liiallinen lasku eli hypotermia. Koska retkiluistelija ei koskaan liiku yksin ja on hyvin varustautunut, on hypotermiariskikin minimaalinen.

Lievemmän kylmettymisen vaara voi sen sijaan esiintyä myös jään päällä. Luistelija, jolla on liikaa kosteutta sitova vaatetus, voi kylmettyä.  Vaihtovaatekerta voi olla avuksi plutaustilanteiden lisäksi myös hikoilun tai sateen kasteltua luistelijan.

Retkiluistelija liikkuu arktisessa erämaassa, jossa olosuhteet ja reittisuunnitelma voivat muuttua. Tuuli ja viima pääsevät lisäämään pakkasen tehoa. Tällöin varusteissa on hyvä olla mukana silkistä tai villasta kudottu hiihtonaamari sekä takissa huppu. Kovalla tuulella, pakkasessa, kuten myös auringonpaisteessa, on suositeltavaa käyttää suojalaseja. Pakkasretkillä retkiluistelijat tarkkailevat aika ajoin toistensa ihoa: paleltumat näkyvät valkeina täplinä.

Uupuminen

Tyypillinen retki kestää useita tunteja, usein koko päivän. Vaativien jää- tai tuuliolosuhteiden vuoksi retki saattaa muodostua ennalta suunniteltua rankemmaksi, jolloin fyysinen uupuminen saattaa yllättää. Sen vuoksi retkellä on aina oltava mukana eväät ja riittävästi lämmintä ja kylmää juotavaa. Varalla on hyvä pitää hedelmäsokeria tai energiapatukoita tai –geeliä. Jos omat eväät tuntuvat loppuvan ei pidä aristella pyytää kavereilta täydennystä. Uupunut luistelija voidaan ottaa hinaukseen tai järjestää hänelle muuten turvallinen perille pääsy.

Jäistä pelastautuminen

Jokaisen retkiluistelijan on varauduttava siihen, että kaikista varotoimista huolimatta jää voi joskus pettää. Tärkeintä on silloin olla hätääntymättä ja toimia rauhallisesti. Turvavälineiden ja kaverien avulla avannosta pääsee varmasti ja aikaa pelastautumiseen on paljon enemmän kuin usein luullaan.

Jäistä pelastautumista voidaan myös harjoitella etukäteen valvotuissa oloissa. Näin tositilanteessa osataan toimia rauhallisesti. Tällaisiin plutausharjoituksiin osallistuminen ei tee pahaa kenellekään jäällä liikkujalle.

Jään pettäessä toimi näin:

 



1. Levitä kyynärpäät ja nosta kädet suojaamaan kasvoja jäänreunalta. Rauhoita mielesi ja yritä hengittää rauhallisesti.  Huomaat että luistelureppu kelluttaa hyvin, eikä vesikään tunnu kovin kylmältä.

2. Käänny vedessä tulosuuntaasi. Tunnustele kyynärpäillä ja kevyellä ylöspunnerruksella jään kantavuutta. Jos jää murtuu, riko sitä kunnes se alkaa tuntua kantavalta. Sen jälkeen irrota naskalit kaulatelineestä ja iske ne kiinni jäähän käsivarren mitan päähän jään reunasta. Varo etteivät jalat pääse nousemaan etupuolelle pintaan jään alle. Kiinnitä tarvittaessa kavereiden huomio huutamalla ja pilliin puhaltamalla.

3. Korjaa avannosta talteen jääsauvat – ja muutkin irtoesineet – ja pane ne poikittain eteesi jäälle tai tuuppaa niitä hieman kauemmaksi aikomaasi suuntaan.

4. Jos pyrit jäälle omin voimin, potki jalat taaksesi pintaan ja vedä itsesi naskaleilla jään päälle potkien samalla jaloilla vettä. Mikäli jää murtuu painosi alta, yritä uudelleen.

5. Varminta on kuitenkin heittää heti oma heittoköytesi pelastajille, tai pyytää heiltä köyttä avuksi. Varmista että köysi on pitävästi kiinni repussasi tai otteessasi. Auta vetäjiä vapaaksi jäävän käden naskalilla.
Kun pääset kokonaan jään päälle, vedä itseäsi naskaleilla eteenpäin jäätä pitkin, konttaa tai ryömi kunnes pääset kestävälle jäälle.

6. Hakeudu luistelutoveriesi saattelemana heti lähimpään tuulensuojaiseen rantaan vaatteidenvaihtoa varten. On parempi luistella märkänä tuulensuojaan kuin ryhtyä riisuutumaan avoimella, tuulisella jäällä.

7. Vaatteiden vaihto sujuu nopeimmin ryhmätyönä. Vaatteet vaihdetaan vaiheittain: ensin ylävartaloon kuivaa, vasta sitten housut pois. Märistä vaatteista kierretään liika vesi pois ja pakataan ne muovipusseihin. Kun uimarilla on kuivat vaatteet päällä, luistelua jatketaan. Paras tapa ruumiinlämmön nostamiseen on liikkuminen.

Toiminta hätätapauksissa

Tapaturman tai sairaustapauksen sattuessa hoito- ja pelastustoimet perustuvat tilanteenmukaiseen ensiavun antoon ja nopeaa hoitoon toimittamiseen. Retkiluisteluvetäjät ovat ensiaputaitoisia ja heillä on ensiaputarvikkeita. Hätätapauksissa avun pyytämistä yleisestä hätänumerosta 112 ei tule viivytellä. Luisteluretkellä kännykkä on syytä pitää vedeltä suojattuna ja lämpöisessä.

Suomen Retkiluistelijat edellyttää kaikkien tapaturmien, sairastapausten ja plutausten kirjausta retkiraporttiin. Lieviä vakavammat, hoitoon toimittamista edellyttävät tapaturmat raportoidaan lisäksi tapauksittain. Näin pyritään varmistamaan asiallinen hoidon saanti sekä tosiasioiden keruu edelleen turvallisemman retkiluistelun kehittämiseksi.

Vastuut ja vakuutukset

Retkiluistelu on harrastetoimintaa. Jokainen osallistuu retkelle omalla vastuullaan. Retken vetäjä tai Suomen Retkiluistelijat ry. ei ole vastuussa henkilö- tai tavaravahingoista.

Suomen Retkiluistelijoiden jäsenet ovat seuran retkillä tapaturmavakuutettuja Suomen Ladun ryhmätapaturmavakuutuksen kautta (Pohjola vak. no. 06-8683237/9). Vakuutus on voimassa seuran ennalta ilmoitetuilla ohjatuilla retkillä ja tiedusteluretkillä.  Vakuutus on toissijainen muihin vakuutuksiin nähden. Vakuutus on voimassa ilman ikärajoitusta vuoden 2016 alusta alkaen. Mahdollinen vahinkoilmoitus on tehtävä viivytyksettä.  Retken vetäjältä saat tarvittaessa todistuksen vakuutusyhtiötä varten. Lisätietoa vakuutuksesta

 

Senast uppdaterad: 2016-04-08 13:58